Alkujen aikaa

Uudessakaupungissa on toiminut helluntaiseurakunnan rukouspiiri osana Turun helluntaiseurakuntaa jo v. 1947 alkaen. 50- luvulla elettiin herätyksen aikaa ja joukko kasvoi. Paikkakuntalainen Veli Syrjä alkoi johtaa uskovien joukkoa ja toimi palkattuna työntekijänä v. 1958 -1976. Rukouspiiri kasvoi ja vahvistui ja v. 1974 se itsenäistyi Turun äitiseurakunnan avustuksella. Seurakunnan perustamiskokouksessa 28.4.1974 Uudenkaupungin helluntaiseurakunnan jäseniksi liittyi 58 seudun uskovaa. Veli Syrjä jatkoi perustetun seurakunnan työntekijänä vielä pari vuotta eläkkeelle siirtymiseensä asti.

Joukko kokoontui pienessä ja vaatimattomassa vuokratilassa Liljalaaksonkadulla, isompiin tilaisuuksiin vuokrattiin VPK talon tai pankin kokoustiloja. Melko pian uudelle seurakunnalle heräsi ajatus oman toimintakeskuksen rakentamisesta tai ostamisesta. Vain kolme vuotta seurakunnan perustamisen jälkeen 6.4.1977 tehtiin kaupat isosta puutalokiinteistöstä keskellä kaupunkia. Museovirasto oli määrännyt kiinteistön suojelukohteeksi ja ennen kaupantekoa varmistettiin museovirastolta, että rakennus voidaan muuttaa seurakunnan toimitiloiksi. Lupa annettiin sillä ehdolla, että rakennuksen kadun puoleiset sivut on säilytettävä alkuperäisessä muodossa.

Raskas muutosremontti kesti runsaan vuoden ja tehtiin suurimmaksi osaksi seurakuntalaisten talkootyöllä. Vihkiäisiä vietettiin 22.10.1978. Lopputulosta kuvaa paikallislehden arvio: “Toteutettu muutostyö on tuottanut kauniin ja hillityn lopputuloksen. Sisustuksessa on käytetty paljon puupintaa ja salin harjakatto korostaa tilan käytön luonnetta.”

Seurakunnan ensimmäinen vuosikymmen

Seurakunnan ensimmäinen vuosikymmen oli rakentamisen, kasvun ja toiminnan aikaa. Kaupungin väestönkasvun vuodet ajoittuivat 60- ja 70-lukujen taitteeseen. Uusikaupunki kasvoi ja muuttajat olivat etupäässä nuoria lapsiperheitä. Seurakunnan  jäsenmäärä kaksinkertaistui vuosikymmenen aikana. Rakennusprojektin rinnalla seurakunta toimi monella rintamalla, myös lähetystyössä kannettiin vastuuta. Kokoustoiminta oli vilkasta ja jatkuvasti syntyi uusia lapsia Jumalan seurakunnan keskelle ja hoidettaviksi. Vuosikymmenen lopulla lavalla lauloi 30- henkinen kuoro. Vahva lapsi- ja nuorisotyö muodostui seurakunnan toiminnan painopisteeksi; leirit, pyhäkoulut, kerhot kokosivat viikoittain jopa yli 200 lasta ja nuorta eli n. 15 % silloisesta kaupungin nuorisosta.

80- ja 90- luku

Toiminta vakiintui 1980- luvulla. Laaja nuorisotyö oli edelleen keskeisessä osassa. Toiminnan vetäjinä oli oman seurakunnan varttuneempia nuoria. Kokeiltiin myös solutoimintaa usean vuoden ajan. Toimintakeskuksen kymmenvuotisjuhlassa voitiin todeta, että rukoushuoneen hankkimiseksi otettu laina oli saatu kokonaan maksettua.

90- luvulla seurakunnan kasvu tasaantui. Nuoret  tekivät omaa musiikkia, draamaa ja tanssia evankeliumin välittämiseksi ikäisilleen. Vaikka vetäjien puute koettiin kipeänä, nuoret kokoontuivat keskenään, rukoilivat ja tutkivat Raamattua. Se sai aikaan nuorten keskuuteen herätyksen ajan, monet koulukaverit tulivat kosketetuiksi ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Kaupungissa kärsittiin vaikeasta työttömyydestä ja taantuman seurauksista. Se näkyi myös seurakunnassa, toiminta ei saavuttanut ihmisiä enää samalla tavalla kuin ennen. Työttömille järjestetty ruokailu hartaushetkineen toimi lähes vuosikymmenen ja tavoitti satoja kaupunkilaisia, mutta ei tuonut hengellistä läpimurtoa.

2000-luku

Aktiivinen seurakuntatyö  jatkui uudella vuosituhannella. Lähetystyön tueksi aloitettiin kirpputorityö. Lapsi- ja nuorisotyö jatkui ja kantoi hedelmää. Järjestettiin kokoussarjoja, rukousviikkoja ja muita tapahtumia, joissa väkeä kävi, mutta srk jäsenmäärä ei sanottavasti lisääntynyt.

Sitoutuminen palvelutehtäviin heikentyi, uskovia erosi seurakunnasta ja ristiriitoja alkoi muodostua seurakunnan johdon ja seurakuntalaisten välillä. Neuvoa- antavien vanhimpien tuella käytiin keskusteluja tilanteen ratkaisemiseksi.  Lopulta osa vanhimmistosta yhdessä 36 seurakuntalaisen kanssa 3/2002 erosi seurakunnasta ja perusti oman yhdistyksen, joka sai nimekseen Katukirkko. Vuosikymmeniä kestänyt veljesyhteys katkesi ja se koettiin suurena menetyksenä.

Kriisistä huolimatta jäljelle jäänyt n. sadan hengen seurakunta jatkoi toimintaansa. Turun helluntaiseurakunnan tuella saatiin hallintorakenne toimivaksi ja työtä jatkettiin. Erityisesti panostettiin Raamatun opetukseen ja yhdessä tekemiseen. Nuorten ja lasten parissa jatkettiin työtä eri muodoissa. Myös lähetystyölle löytyi kannatusta. Yhteistyö paikallisten muiden seurakuntien kanssa vahvistui, Uki rukoilee illat saivat oman paikkansa ja vuosittainen Luodolla soi- yhteislaulutapahtuma Pyhämaassa lähti liikkeelle. Seurakuntakotia eli toimintakeskuksen sisätiloja uudistettiin yhteisvoimin: kahvio sai pintaremontin, ommeltiin uudet verhot ja  kokoussaliin hankittiin uudet pehmustetut tuolit vanhojen puupenkkien tilalle. Tulevaisuustyöryhmän avulla pyrittiin luomaan rakenteita ja visioita tulevaisuutta varten.

Tämä osa tekstistaä oli 4/2024 muotoillen koottu "Yhdessä huomiseen" julkaisusta, jonka toimittivat seurakunnan 30- vuotisjuhliin 25.4.2004 Mirjam ja Jukka Valopaasi.

Vuosituhannen vaihdetta leimasi seurakunnassa suunnitelmallinen uudelleenrakennustyö, jossa määriteltiin erilaisten ryhmien tehtäviä ja vastuita. Vanhimmat johtivat seurakuntaa, ja sen ohessa hallitus edusti yhdistystä juridisesti. Työtiimi toimi aktiivisesti edellisten tukena hoitaen käytännön asioita. Tähän asti yhdistyspohjalla toiminut seurakunta liittyi Suomen Helluntaikirkkoon vuonna 2016, jolloin hallitusta ei tarvittu ja vanhimmiston vastuulle siirtyi myös seurakunnan talous. Työtiimin paikalle perustettiin operatiivinen jaosto tukemaan johdon toimintaa. Seurakunta oli ilman palkattua pastoria vuodet 2002 – 2010, jolloin monet opetus- ja hallintotehtävät hoidettiin vapaaehtoisvoimin. Vuodesta 2022 olemme jälleen olleet ilman palkattua pastoria. Vapaaehtoistyö on edelleen elinehtomme ja voimavaramme, kuten 50 toimintavuottamme todistavat.

Jumalanpalvelusten ja rukousiltojen ohessa on koko 2000 luvun aikana pidetty seminaareja, kasvuryhmiä , naisten- ja miesten raamattupiirejä ja monipuolista toimintaa lapsi- ja nuorisotyössä. Näistä mainittakoon nuorten itsensä pyytämä Kristityn kasvupolku 2010 tienoilla, jonka kahdesta lukukaudesta osallistujat saivat todistuksen. Varttuneimmille pidettiin syyskauden kestävä avioliittoseminaari, jossa opettajina toimi Rauman vapaaseurakunnan pastoripariskunta. ”Uki rukoilee” illat muiden seurakuntien kanssa on ollut jo vakitoimintaamme usean vuoden ajan. Eri seurakuntien pastoreista ja muista vastuuhenkilöistä koostunut ”pastoripalaveri” pohti kaupunkimme evankelioinnin haasteita. Ryhmä antoi vertaistukea ja esirukousapua. 

Evankeliointi sai uusia muotoja perinteisten herätyskokousten sijaan. Mieleen on jäänyt Ystäväpäiväillallinen, johon maksoimme illalliskortit ja kutsuimme salin täyteen ystäviämme syömään hyvää ruokaa ja kuuntelemaan Pekka Simojokea. Monella tavalla olemme olleet näkösällä kaupungilla, milloin lähetysmyyjäisissä ja milloin torilla erilaisissa tapahtumissa tärkeän sanomamme kanssa. Luodolla soi yhteislaulutapahtuma jatkui kesäisin Pyhämaassa ja sai vähitellen jalansijaa vakikävijöiden ja paikkakunnan uskollisten luterilaisten keskuudessa. ”Luodolla soi ” kaikui 17. kerran Pyhämaassa vuonna 2023, jonka jälkeen iloksemme koordinaatiovastuun siitä otti Pyhämaan ev.lut. seurakunta. Vuonna 2024 elokuussa tullaan tilaisuus järjestämään Pyhämaan nuorisoseurantalon kesäteatterilavalla.

”Iltalamppu” vieraili Taisto Laakson vetämänä meillä ja sai salin täyteen kuulijoita. Valtakunnallisista kampanjoista mainittakoon vuonna 2022 toteutettu ”Mahdollisuus muutokseen” yhdessä ev.lut. srk:n ja Lähdeseurakunnan kanssa. Vuonna 2023 lähdimme mukaan EU:n rahoittamaan ”Hyvällä sydämellä” maksukorttihankkeeseen, jossa palvelee tällä hetkellä yhdeksän hengen vapaaehtoisryhmä.

Tilaisuuksien musiikki kehittyi ja monipuolistui. Perinteinen kuoro sai rinnalleen pienryhmiä. Nuoret musisoivat ylistyslauluja, bändit soittivat ja varttuneemmat naiset ja miehet lauloivat eri kokoonpanoissa. Musiikkivierailut elävöittivät tilaisuuksia ja toivat myös toivottuja uusia kuulijoita tilaisuuksiin. Omasta porukasta löytyi taitavia säestäjiä ja laulajia. Uudistettu kuorolava, monipuoliset soittimet ja nykyajan äänentoistotekniikka mahdollistivat myös entistä paremmat esitykset. Pidimme silloin tällöin konsertteja sekä rukoushuoneella että kulttuurikeskus Crusellissa.

Seurakunnassa on edelleen väkimäärään nähden runsaasti lapsia ja nuoria. Pikkulapsille rakennettiin salin takaosaan oma leikkipaikka, ja myös pihalle lisättiin lapsille puuhapisteitä. Kesäisin järjestettiin leiripäiviä ev.lut. seurakunnan leirikeskuksissa ja myös omalla ruksan pihamaalla. Lapsia ja nuoria kokosivat myös ”Puuhatustapahtumat”, jotka toteutettiin yhteistyössä Vapaaseurakunnan kanssa Sorvakon kentällä, leikkikentän laidalla. Tapahtumaan sisältyivät aktiviteetit lapsille ja evankelioimistilaisuudet aikuisille. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon Lokariauto, joka rakennettiin poikapartiossa 80- luvun alussa ja on edelleen käytössä lastentapahtumissa nyt jo kolmannella sukupolvella. Toimintakeskuksen kahviossa ja piharakennuksen kerhotilassa on pidetty pyhäkoulua, joskin toiminta on ollut välillä tauolla.

Seurakunnan koko ei sanottavasti ole muuttunut näinä vuosina. Vaikka uusia ihmisiä on liittynyt seurakuntaan harvakseltaan emme kovin usein ole päässeet kastejuhlia pitämään. Muuttoliike on vienyt nuoria pois opiskelujen takia, mutta iloksemme muutamia perheitä on palannut kotiseurakuntaan myöhemmin. Tämä on näkynyt myönteisesti eri työmuotojen elpyessä uusien vetäjien myötä. Viimeisen viiden vuoden aikana seurakuntamme on myös kansainvälistynyt. Autotehtaan laajenemisen myötä moni ulkomaalaistaustainen on löytänyt tiensä meille. Tämä muutos toi mukanaan haasteita ja ilonaiheita. Tulkkauspalveluja piti kehittää, hankkia tulkkausta tukevia teknisiä laitteita ja suunnitella tilaisuudet kulttuurierot huomioon ottaen. Tulkkauspalvelu koettiin kuitenkin vähäisille tulkeille liian kuormittavaksi ja erikieliset tilaisuudet päätettiin pitää erillään sunnuntaisin. Tässä muutoksessa tilaisuuksia ovat rikastuttaneet eritoten Amerikasta kotiutunut entinen nuoremme Odetta Lee-Simmons, joka palasi perheellisenä Uuteenkaupunkiin tuoden mukanaan miehensä Grangerin ja lapsensa. Odetta palveli myös osa-aikaisena pastorina seurakunnassa muutaman vuoden.

Kansainvälisessä työssä pidimme muutaman vuoden ”Meet and Greed” tilaisuuksia, jossa kutsuimme vieraskielisiä ystäviä yhteen pikkupurtavan ja Sananopetuksen merkeissä. Viime vuosina ovat englanninkieliset jumalanpalvelukset sunnuntaisin palvelleet vieraskielisiä kuulijoitamme, joskin kerran kuukaudessa on kokoonnuttu yhteiseen ehtoollisjumalanpalvelukseen.

Seurakunnan tiedotus- ja mainonta ovat vuosien myötä siirtyneet yhä enemmän Internetin puolelle. Seurakunnalle tehtiin kotisivut, ja myös Facebook sivustolla toimintaamme ryhdyttiin peukuttamaan. Paikallislehdessä olemme saaneet kiitettävästi palstatilaa säännöllisten tilaisuusilmoitusten lisäksi. Audiovisuaalinen tiimi aloitti toimintansa ja saliin asennettiin dataprojektori. Tilaisuuksiin on tullut uutta ilmettä, kun voimme näyttää tekstejä seinälle, seurata videoita, laulun sanoja ja raamatunkohtia puheiden aikana.

Lähetysaktiivisuus on pysynyt korkealla koko seurakuntamme elinkaaren aikana. Olemme kannattaneet vuosituhannen alussa Lauri ja Leena Saarnea Kampodzassa, Lena ja Petri Untamalaa Israelissa sekä Anne ja Jouni Tialaa Tansanian työssä. Lähetystyön ja Israelin ystävät kotiseurakunnassa ovat kokoontuneet Jad Esra ryhmänä säännöllisesti vuosikaudet, rukoilleet lähettien puolesta ja pitäneet muiden ohella yhteyttä lähetteihin. Lähettien kotimaan vierailut ovat olleet virkistäviä puolin ja toisin. Lähetyskannatuksia on kerätty uhrivaroin, lähetyslounailla, - myyjäisillä ja myös lähetyskirpputoritoiminnalla. Kirpputoritilana on toiminut Alisellakadulla sijaitseva myymälä ja rukoushuoneen yhteydessä myymäläksi sisustettu ulkorakennus. Toimintaa näissä ei ole ollut enää 2000 luvulla. Lähetystyötä ovat olleet myös erilaiset kampanjat kuten useana vuonna toteutetut ”Joulun lapsi” keräyspaketit ja 2022 kerätty tuhannen maton lähetys Ukrainan sodan uhrien auttamiseksi.

Vuonna 2010 toimintakeskuksemme keittiössä tapahtui vesivahinko. Tämä pakotti koko keittiön uudistamiseen. Aiemmin olimme kunnostaneet jo kahvion ja keittiöeteisen. Remontti jatkui maalämpöön siirtymisellä, joka vapaaehtoistyönä oli monen miehen suuri panostus. Myös pihaa on siistitty ja ulkorakennuksia kunnostettu. Pihan kerhohuoneen (Veli) ja asuinrakennuksen (Rauha) kunnostukset olivat myös mittavia vapaaehtoisten ponnistuksia, jotka ovat saatettu loppuun vasta vuonna 2023. Veli kerhohuone on palvellut palaverien pitopaikkana, bändikämppänä ja siellä on toiminut myös koululaisten iltapäiväkerho ”Juttis”.

Seurakunnan toiminnassa ja tilaisuuksien osallistujamäärissä näytti tapahtuvan laadullista ja määrällistä kasvua 2010 jälkeen.  Opetuksessa ryhdyttiin painottamaan hengellistä kasvuamme. Aiemmin nuoria palvellut Kristityn kasvu seminaariaineisto valjastettiin nyt koko seurakuntaväen valmennusmateriaaliksi. Järjestimme opetustuokioiden jälkeen keskustelua pienryhmissä oppimistamme asioista. Työtavasta tykättiin, joskin osa väestä vierasti omasta hengellisestä kasvustaan puhumista. Pyynnöstä toteutettiin myös lukukauden kestänyt kasvupolku ”Rinnallakulkijat”, johon osallistui uskovia vanhimmista vastakääntyneisiin. Lähdemateriaalina käytettiin ystäväevankelioinnista kertovaa käännöskirjaa - Mutaa ja mestariteos.  Herättiin myös armolahjoista opettamisen puutteeseen. Aiheesta suunniteltiin opetusten sarjaa, mutta sitä ei kyetty toteuttamaan eri syistä. Värikäs kansaisvälinen kokousväki rikastutti tilaisuuksia, uusia kasvoja näkyi usein kuulijoiden joukossa ja tietynlainen innostus leijui ilmapiirissä. Monet tilaisuudet päättyivät yhteiseen kahvitukseen, jossa kuulumisten vaihto ja ilo yhteisestä uskosta oli käsinkosketeltavaa. Vuorovaikutteisuus ja Sanan äärellä kokemusten jakaminen toteutui myös kokeiltuamme ”Seniorikahvituksia”. Siinä eläkeläiset saivat oman tilaisuutensa kahvituksen ja rakentavan ohjelman kera kerran kuukaudessa. Sitten tätä kaikkea hyvää verotti korona, joka mullisti kokoontumisten luonteen. Väki väheni, tilaisuuksia striimattiin nettiin, mutta infektion pelko, kasvomaskit ja yhteislaulukiellot veivät ilon ja innostuksen tunteen kokoontumisista. Koronan väistyttyä huomasimme olevamme taas uudelleenkäynnistyksen tarpeessa.

”Miten me sen teemme, olkoon yksi teemamme seurakunnan 50-vuotisjuhlassa, jota saamme Jumalan armosta viettää 28.4.2024.”

Tämä osa tekstistä oli Uudenkaupungin helluntaiseurakunnan sattumia ja tapahtumia vuosilta 2005 – 2023 Mirjam ja Jukka Valopaasin kooste 28.4.2024 kiitosjuhlaan.

Seurakuntaa palvelleet työntekijät/pastorit 1974-2024

1958-1976

Veli Syrjä

1976-1979

Kauko Suoperä

1979-1980

Matti Karola

1981-1985

Kauko Vehniäinen

1985-1990

Ismo Iljanto

1991-1994

Petri Hämäläinen

1995-1999

Raimo Rahnasto

2000-2002

Esa Suojala

2010-2017

Kurt Äijäläinen

2019 – 2022

Odetta Lee-Simmons (osa-aikainen)